Ajattelin tulla kirjoittamaan kuulumisia! Tämä ihanakamala raskaus alkaa pian olemaan puolessa välissä muutaman viikon päästä. Voin sanoa, että oli aivan hirveää! Vauvan liikkeitä en vielä tunne, tai siis en osaa varmaan yhdistää niitä vauvan potkuiksi. Tuntuu niin uskomattomalta, että elämä muuttui näin.

Ihan liian heikoksi ja väsyneeksi. Se kaiketi on se, mitä haluaisin sanoa, mutta olen niin kyllästynyt toistelemaan sitäkin. Kuka enää edes ottaa tosissaan? Mä haluan vaan kuolla pois, on toinen lause, jonka haluaisin sanoa ääneen. En tiedä, kuinka tosissani, mutta sen tiedän, etten ole ollut näin tosissani ainakaan pariin vuoteen, jos edes kolmeen. En elää, mutten kuollakaan.

Yleensä en osaa olla vihainen, vaikka mitä tapahtuisi, käännän kaiken vain sisäänpäin ja se, mikä oikeasti normaalin ihmisen mielessä näyttäytyisi turhautumisena, vihana tai jopa hetkellisenä raivona, purkautuu minusta itkuna ulos. En osaa muuta kuin itkeä. Entinen psykoterapeuttikin usein peräänkuulutti sitä, etten koskaan kerro olevani vihainen tai ärtynyt, noin yleensä, maailmalle, olosuhteille, sattumalle. Mä tunnen vihaa, raivoa suorastaan.

Un blog ou sont reunis des photos des traditions espagnoles laché vos impressions. Retape dans le champ ci-dessous la suite de chiffres et de lettres qui apparaissent dans le cadre ci-contre.