Ruma, läski, säälittävä, turhin, virhe. Paha olo hiipii tosi hiljaa mun luokse. Se hiipii ja sitten se ryntää kunnes on mun kanssa. Jouduin valehtelemaan isälle tänään, että en oo viiltänyt. Nyt on niin huono olo, että haluaisin viiltää uudestaan. Siinä meni sitten se viiltely lakko. Mulla hajoo pää näiden ajatuksien kanssa. Ne vaan huutaa viillä, kuole pois. Taidan vaan yrittää mennä nukkumaan. Sanoa haluavani parantua, mutta en halua. Tuntuu kun mun vointi olisi romahta.

Ja sillä ajanjaksolla on 152 päivää, joten oon ollut 60 päivää tänä syksynä tekemättä mitään. Kaks kuukautta vaan ollut ilman mitään aktiviteettia. En tietenkään yhteen putkeen kahta kuukautta, mut 60 päivää on kuitenki aika paljon päiviä viidestä kuukaudesta, jos ei tee niinä päivinä mitään muuta ku on tyyliin yökkäri päällä kotona. Tuntuu, et se on epärealistine.

Jokainen valon ja pimeän hetki on ihme. Mä oon elänyt jonkin aikaa ehkä kuuntelematta tunteitani, sysännyt tunteeni syrjään ja luottanut vain siihen mitä tiedän. Ajatellut, että tunnen, mitä minun pitäisi tuntea. Afraid to let go? Kun jotain ikävää tapahtuu, kuten tänään.

Täällä rullaa arki ja treenit aivan älyttömän hyvin! Pitkästä aikaa tuntuu kaikki sujuvan ihan hyvin, vaikka väsymys edelleenkin hieman vaivaa. Mutta, tästä se lähtee. Mutta, se miksi tulin nyt kirjoittelemaan teille, niin mulla on teille ilmoitusluontoinen asia. Sivuston nimen vaihdoin sen vuoksi, koska mielestäni tuo uusi blogin nimi, eli Live, Love and Lift,. Eli jatkossa löydät minut kirjoittelemasta TÄÄLLÄ.

Tämä blogi on vaa mulle niin tärkeä. aina kun laihdutan ni mä palaan kirjoittamaan tänne. sain painoin pudotettua 81kiloon , mutta nyt kolmen päivän ahmimisten takia paino on päälle 84kg. huomenna mä jatkan tiukemmalla linjalla. Mulla on niin ällö ja lihava olo, hyi. Enkä mä kattonu painoo tänää, en uskaltanut. Mä en ole ahminut tänään , mutta oon syönyt liikaa.