Tämä blogi sisältää tarinoita isyydestä, jossa haasteena on isän Duchennen lihasdystrofia. On kulunut jo kaksi kuukautta edellisestä postauksesta. Pyyhkäisin kevään kunniaksi pölyt blogin päältä ja päätin julkaista jotain. Meidän perheessä kävellään ensimmäistä kertaa ilman tukea. Horjuen mennään eteen päin, mutta tyttäremme on sitkeä ja haluaa edetä pystyasennossa. Syliini tytär pyrkii yhä useammin ja on ollut hienoa huomata, että hän myös jonkun aikaa viihtyy s.

Täyttä elämää vaikea vammaisuudesta huolimatta ja ihmisten kohtamisia. Open your eyes and see life is beutiful. Kaikkea oon touhunnut, mutta nyt jos ehtisin kirjoittaa tännekin jotain kuulumisia. Toisella kerralla lähti eräs kuvaaja mukaan ja Fanni. Paluumatka oli yhtä levotonta kuin olin kuvitellutkin ja yhdistynä liian pieneen vessaan, että Niko sanoi, että hänen olisi tulla.

Ihmettelen yhä suuresti, että onnistuin koko viime talven taiteilemaan jäärataa muistuttavaa alamäkeä pitkin bussille, joka aamu, aina yhtä kiireessä, ilman ensimmäistäkään tapaturmaa. Sanoisin näin, että tuolloin kaikki planeetat eivät kyllä olleet ihan oikeassa asennossa. Kuluneen viikonlopun jälkeen koipea tarkastellessa tulimme miehen kanssa yh.

Abonne-toi à mon blog! .

Pck bcp de choses ont changées.